sunnuntai 20. syyskuuta 2015

"Rakastelua"

Kun asiakas kutsuu seksiä rakasteluksi niin minua alkaa kuvottaa. Pari asiakasta on niin sanonut ja nuo sanat pyörivät edelleen päässäni aiheuttaen pahoinvointia. Mikään siinä sieluttomassa nylkyttämisessä ei ole rakastelua lähelläkään. Miehet sanovat kullaksi tai rakkaaksi kun ovat tulossa ja mä mietin "älä jauha paskaa en olisi tässä jos en sais rahaa". Jotkut jopa kuvittelevat, että panisin heitä ilmankin? Tai että nautin siitä? En helvetissä. Panisin vaikka mielummin sitä setelinippua kun jotain keski-ikäistä läskiä ukkoa. Olen aina tuntenut vihaa miehiä kohtaan, mutta se vaan pahenee tämän alan takia. Inhoan kun ne käpälöivät minua hikisillä käsillään ja kuiskivat korvaani ulkonäöstäni kehuja. Joskus haluaisin vain sanoa että pidä nyt turpas kiinni ja pane. Kilttinä huorana kuitenkin olen jutussa mukana, siitähän mulle maksetaan.

Joskus jopa miellyttävät asiakkaat vituttavat syvästi. Ne ketkä on oikeita herrasmiehiä ja vieläpä komeita. Se hämmentää ajatusmaailmaa tästä paskasta liikaa. En halua olla oikeasti kiihottunut palvelun aikana, en halua nauttia. Jotkut asiakkaat ovat liian komeita siihen etten kiihottuisi hieman. Olin yllättynyt siitä kun suurinosa asikkaista ovat ihan hyvännäköisiä, vain pari on ollut niin oksettavia tapauksia, että olen meinannut perua koko homman. Mielestäni parhaimpia asiakkaita ovat sellaiset, jotka eivät kerro liikaa itsestään. Ei, en halua nähdä tyttäresi kuvaa, enkä halua tietää vaimosi nimeä. En ole vielä ketään sellaista tavannut jonka olisin kelpuuttanut kumppanikseni siviilissä. Siviilissä en harrasta seksiä ikinä muiden kanssa paitsi poika/tyttöystävien. Ja kyllä minä olen biseksuaali, jos tuosta nyt ymmärsit oikein. En laske asiakkaitani seksikumppanien määrääni. Lasken siihen vain ihmiset joista olen välittänyt tai rakastanut. Minussa on kaksi puolta. Uskollinen ja säädyllinen nainen, ja  moraaliton prostituoitu. Toisesta kukaan ei vaan tiedä, välillä toivon etten minäkään tietäisi hänestä...

Pidän pääni selvänä pitämällä aina viikonloput taukoa. Joskus pidän myös tauon silloin kun rahaa on sopivasti enkä tarvitse lisää. Jos vakioasiakas pyytää tauon aikana tavata, voin tehdä poikkeuksen. On parempi ottaa tuttu ja turvallinen asiakas heti kuin uusi ja arvaamaton myöhemmin. Joskus on päiviä kun en vastaa ollenkaan viesteihini, en edes avaa sähköpostiani. Mutta sen tiedän, että tämän elämän aikana ei tule päivää jona en muistaisi olevani/olleeni prostituoitu. Se on sellainen asia, josta ei pääse yli. Se on aina alitajunnassa, vaikka kuinka yrittäisi pitää sen piilossa. Olen myynyt itseäni rahasta, antanut kehoni lainaan, ollut objekti... pystyykö sen kanssa elämään? Palveluitani voi ostaa, mutta minua ei voi. Toista ihmistä ei voi omistaa. Vain ihmisen sielulla on väliä, keho on vain säilytysastia kaikken tärkeimmälle.
                                     

                                                                      - Nana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti