Jäin tauolle seksin ja seurani myymisestä alkutalvesta. Aloin kokea itseni kylmettyneeksi. Olen menettänyt täysin uskoni miehiin. En ollut ikinä uskonut että miehet voivat olla hyviä ihmisiä, mutta tämän kokemuksen jälkeen olen varmistunut asiasta. Valitsin usein asiakkaita, jotka kertoivat olevansa sinkkuja ja lapsettomia. Voin tehdä monia pahoja asioita, mutta en halua aiheuttaa surua toisille naisille. Miehien kärsiminen minua ei haittaa, mutta naiset ovat kärsineet tämän maan päällä jo tarpeeksi. Myönnän sen nyt, että olen parisuhteessa. Ollut jo pari vuotta. Viimeinen vuosi kuitenkin on ollut huono ja se oli yksi syy miksi en kokenut syyllisyyttä itseni myymisestä. Koen aina olevani yksin vaikka olisin seurassa. Minä muuta maailmaa vastaan. Kukaan muu ei ole luottamuksen arvoinen. En tiedä miksi en kokenut itseni myymistä pettämisenä. Jos suutelisin jotain miestä vaikka baarissa niin kokisin sen pettämiseksi. Koin sen vain bisneksenä, en kokenut kiihottumista tai minkäänlaista intohimoa. Pelkkänä rahanvaihtona.
Olen huomannut pelkääväni sitä että tulevaisuudessa oma kumppani kävisi huorissa. Itse en kyllä aio pitää miestäni tai naistani ikinä puutteessa, vaan annan vaikka ei itseäni huvittaisikaan. Olen nykyisessä suhteessa se kiimaisempi osapuoli. Toivon että löytäisin miehen jolle voisin avautua kokemuksistani. En oleta että kukaan ymmärtäisi, mutta he voisivat ehkä hyväksyä asian. Nykyisin pari ystävääni tietää siitä että myin itseäni. Toinen heistä tuki asiaa ja piti sitä kiinnostavana. Hän itsekin pohdiskeli jos hän vaikka hankkisi "sugar daddyn". Koitin kertoa hänelle että tämä bisnes ei ole mitään luksusta vaikka rahaa tuntuisi satavan taivaalta. Onneksi hän löysi hyvän miehen vierelleen, joka tukee häntä. Hänen onnekseen myös rahallisesti. Toinen ystäväni suhtautui myös avoimesti ja hyväksyi, mutta hän ei halunnut minun jatkavan. Ymmärsin häntä hyvin, koska minä en myöskään halunnut jatkaa. Olen muutenkin jo elämän kovettama, mutta tämä homma vei sen ihan uusiin mittoihin. Kaikki tunteet oli täysin suljettu pois. Raha tuntui merkityksettömältä.
Uudenvuodenaattona kuitenkin aloin miettimään palaamista näihin hommiin. En edes tällä hetkellä tarvitse kipeästi rahaa, mutta haluaisin silti säästöön rahaa. Tämä on ainoa keino saada säästöön rahaa kun näillä muilla tuloilla ei pysty kun jotenkin pitämään itsensä hengissä. Aika paskamaista kun opiskelijat on niin vähissä rahoissa, että liian usein nuoret joutuvat turvautumaan prostituutioon, huumekauppoihin yms. Itse en ikinä lähtisi mihinkään rikolliseen toimintaan mukaan. Jos omien seksipalveluiden myyminen Suomessa olisi laitonta, en luultavasti tekisi sitä. Minusta on kuitenkin oikein että ihmiskauppa ja bordellit on laittomia.
Tällä hetkellä suurin kysymys on, palaanko myymään itseäni vai jäänkö lopullisesti näistä hommista pois? Tälläkin hetkellä sähköpostini on täynnä vastaamattomia viestejä, välillä availen niitä ja pohdin millainen mies viestin takana on. Tämä päätös on liian vaikea. Jo yksi kerta riittää ja voin tulla vaikka tapetuksi. Kaikki läheiseni saisivat tietää mitä olin tehnyt. En halua tuottaa niin suurta pettymystä vanhemmilleni. He kuvittelevat minun olevan selviytyjä. Lähdin omilleni niin aikaisin ja he luulivat minun pärjäävän. Joskus mietin pitäisikö minun vain pyytää apua heiltä. Pian he eivät edes tunne tytärtään koska tämä elämä kylmettää minut lopullisesti. Vanhempani sanoo joskus olevansa ylpeitä minusta. Tämä sattuu koska, se on se hetki milloin koen syyllisyyttä seksin myymisestä. Haluaisin joka kerta kun nään heitä, kertoa siitä mitä olen tehnyt pärjätäkseni. Mutta pelkään liikaa tulevani hylätyksi. He eivät voisi ymmärtää, ei ikinä...
-Nana
